Jokelan Myllynkosken pato ja mylly



Vesistötiedot

Jokelan pohjapato sijaitsee Valkealan reitiksi kutsutussa vesistössä, lähellä sen alaosaa. Kymijoen vesistöalueeseen kuuluva Valkealan reitti (käytetään myös nimeä Väliväylä) jakautuu kahteen eri valuma-alueeseen; itäisempään Kivijärven reitin valumaalueeseen ja läntisempään Harjunjoen – Lappalanjärven alueeseen, jotka etelässä rajautuvat Salpausselkään (Ekholm 1993, 35 – 36). Väliväylän latvavedet saavat alkunsa Lappeenrannan kaupungin alueelta, Lappeenranta – Savitaipale -valtatien länsipuolelta Jängynjärven alueelta. Reitti kulkee yli 80 kilometriä pitkin järvialtaita ja jokiuomia. Patoalue, Jokelan Myllykoski (kuva 6) alkaa Käyrälammesta, josta vedet laskevat Jokelanjokea Lappalanjärveen, josta Valkealan reitin vedet yhtyvät Harjunjoen kautta Kymijokeen. Tämän vesistöalueen kokonaispinta-ala Jokelan pohjapadon kohdalla olevassa purkautumispaikassa on n. 1280 km2 (Ekholm 1993, 35 – 36). Koko mainitun vesistöalueen vedet purkautuvat Jokelan pohjapadon kautta. Vesimäärät ovat vuosien aikana vaihdelleet kuivan kauden minimivirtaamasta 0,44 m3/s keväisen huipputulvan virtaamaan 48 m3/s.


KUVA 6. Jokelan Myllynkoski ennen ja jälkeen patomuutoksen (Tapaninen 1999)


Vesistön käytön ja luvituksen vaiheita

Suur-Valkealan tullin tilikirjan mukaan vuonna 1586 oli koko Jokelan alueella kaksi myllyä ja Saarennon kylällä yksi. Veroluettelon mukaan Saarennon mylly oli koko alueen tuottoisin.

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen arkistotietojen mukaan Jokelan Käyräjoen vesivoima oli valjastettu jo 1800-luvun alkupuolella kahden, virran eri puolilla olleen myllyn käyttöön. Toinen näistä oli sittemmin palanut ja toisen vieneet tulvavedet mennessään. Viipurin läänin kuvernöörinvirasto antoi 27.1.1848 päätöksen, jossa annettiin Valkealan seurakunnan kappalainen Erik Vahlbergille oikeus padon perustamiseen Myllykoskeen. Myllylaitos siirtyi vuonna 1899 kotkalaisen Osakeyhtiö W. Gutzeit & Co:n omistukseen, joka sai Viipurin läänin kuvernöörin 30.11.1908 päätöksen mukaan oikeuden muuttaa ja siirtää myllypatoa sijansa verran alavirtaan päin. (Viipurin Lääninkanslia 1908.) Myllyn toiminta loppui 1950-luvulla, ja vuonna 1988 mylly ja pato siirtyivät Enso Gutzeit Oy:ltä Valkealan kunnan omistukseen (Leppikangas 2014).


KUVA 7. Rakennepiirros padolta vuonna 1893 (Viipurin lääninkanslia 1908)


Väliväylällä oli todennäköisesti uitettu tukkeja jo 1800 -luvun ensimmäisellä puolikkaalla, koska kuvernöörinviraston 27.1.1848 päätöksessä oli määrätty padon (kuva 7) yhteyteen tehtävästä uittorännistä. Edellä mainittu vuoden 1848 kuvernöörinviraston päätöstä ei ollut löydettävissä, vaan asia oli selvitetty Keisarillisen Suomen Senaatin päätöksen 12.10.1910 selostusosassa. Tämä päätös koski valitusasiaa, joka oli pantu vireille edellisessä kappaleessa mainitun 27.1.1908 päätöksen johdosta. Uitto Valkealan reitillä loppui vuonna 1963, ja Itä-Suomen vesioikeus kumosi päätöksellään (2/Ym II/83) 8.4.1983 Luumäen - Valkealan uittosäännön. Myllynkoski on vuodesta 1987 lähtien kuulunut koskiensuojelulakiin.


Nykytilanne

Omistajanvaihdoksen yhteydessä havaittiin vanhan padon olevan erittäin huonokuntoinen, jolloin Valkealan kunta pyysi Kymen vesi- ja ympäristöpiiriltä apua padon korjausvaihtoehtojen suunnitteluun (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 1997, 1). Valkealan kunta sai Itä-Suomen vesioikeudelta 2.6.1998 luvan Myllykosken säännöstelypadon korvaamiseksi kiinteällä padolla. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus suunnitteli ja toteutti padon muutoksen.



KUVA 8. Jokelan pohjapadon rakentamista työpadon suojassa (Leppikangas 1999)


Pato valmistui loppuvuonna 1999. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus kunnosti myös kosken partaalla sijainneen vanhan myllyrakennuksen vuonna 1997. Padon luvan haltijana on nykyisin Kouvolan kaupunki, johon Valkealan kunta liittyi vuonna 2009.

KUVA 9. Pato valmistumisen jälkeen (Leppikangas 1999)

Valmistumisensa jälkeen patorakenteita ei ole tarvinnut korjata. Graniittilohkareinen harja ja sen tueksi tehty betonivalu (kuva 8) ovat hyvin kestäneet vesimassojen ja jäiden rasitukset. Vanhan patorakenteen kohdalle (kuva 9) kunta rakensi joen yli ulkoilureittiä varten sillan. Kunnostettu myllyrakennus on toiminut erilaisten kulttuuritapahtumien pitopaikkana.

Myllynkoski on myös osa ikivanhaa eräreittiä. Alueen vanhin nähtävyys lienee n. 9000 vuotta sitten syntynyt harvinaislaatuinen vaakasuora hiidenkirnu, se sijaitsee myllyn vastarannalla ulkoilusillan kohdalla.

Lähde: Timo Laine " Pohjapatojen toimivuustarkastelu Kaakkois-Suomen Ely-keskuksen alueella"